Uutiset

Voisinpa tehdä tätä vuoden ympäri – Liikkeen seuraajat

Liikkeen seuraajat -juttusarja nostaa esiin tanssitaiteen parissa työskenteleviä ammattilaisia kunkin tanssin aluekeskuksen piiristä tanssin aluekeskusverkoston 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Haastattelimme julkaisusarjan kolmannessa osassa esitystaiteilija Saara Isolaa, joka työskentelee laaja-alaisesti tanssitaiteen parissa mm. dramaturgina, ohjaajana ja esiintyjänä.

Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2022 valmistunut Saara Isola pyrkii työssään ylittämään perinteisen teatterin rajat. Kehollisuus ja audiovisuaalinen sisältö ovat Isolalle keskeisiä elementtejä, ja hän yhdistää esityksissään teatterin ja tanssin keinoja, tuoden esiin niiden välisen hämärtyvän rajan.

“Liikkeen seuraaminen on katsojalle henkinen paussi ja vapauden hetki, jossa merkitykset muodostuvat ilman sanoja”, Isola tiivistää.

Isola on työskennellyt poikkitaiteellisissa teoksissa monessa eri roolissa – mm. esiintyjänä, dramaturgina, tilatoteutuksen ja markkinoinnin parissa. Dramaturgina tai ohjaajana toimiminen on hänelle tapa ilmentää omaa taiteellista kädenjälkeä, mutta samalla se on läpileikkaava ja yhteistä päämäärää kohti ohjaava rooli, jossa hän rakentaa tunnelmia, tiloja ja elämyksellisiä kokonaisuuksia katsojille.

“Esiintyjänä oma työ ilmenee siinä rajatussa roolissa, joka nähdään lavalla. Dramaturgina tai ohjaajana sukelletaan huomattavasti pintaa syvemmälle. Parhaimmillaan omalla työlläni voin auttaa löytämään sen yhden idean, joka inspiroi ja kantaa läpi koko teoksen”, Isola kuvailee.

Tanssijoiden kanssa työskentelyyn liittyy ainutlaatuinen kehollinen ymmärrys, jossa liike virtaa luonnostaan ilman, että sitä tarvitsee sanoittaa tai analysoida sanallisesti. Isola on havainnut, että teatteritaiteilijoiden kanssa hän joutuu useammin etsimään sanallisia ohjeita ja perusteluja, sillä ohjaus voi näyttelijän korvissa joskus kuulostaa helposti kriittiseltä.

“Tanssitaiteilijoiden kanssa ohjauksessa ollaan kuin yhteisellä kielellä, jossa kehollinen ilmaisu ja liikkeen tarkkailu toteutuvat vaivattomasti”, Isola kuvailee.

Tulkintoja, merkityksiä, oletuksia?

Toisin kuin perinteisemmässä teatterissa, jossa yleisö voi tulkita tarinaa ja merkityksiä tekstin ja dialogin kautta, tanssi haastaa katsojan luomaan merkityksiä liikkeestä ja fyysisestä läsnäolosta. Tämä vaatii erilaista lähestymistapaa yleisötyössä: on tärkeää auttaa katsojia oivaltamaan, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää sanoin, vaan tanssi voi puhutella ja herättää ajatuksia ilman suoraa sanoittamista.

Isola pohtiikin, miksi perinteistä teatteria on usein helpompi lähestyä kuin nykytanssia. Taustalla saattaa olla oletuksia tai ennakkoluuloja tanssia kohtaan – esimerkiksi käsitys siitä, että tanssi vaatii erityistä asiantuntemusta tai tulkintakykyä. Isola näkee, että näiden oletusten haastaminen voisi tuoda tanssille uudenlaisia katsojia, jotka voivat vaikuttua tanssista ja palata katsojiksi.

Isola näkee myös viestinnän ja markkinoinnin kriittisenä osana teoksen valmistumisprosessia. Teoksen työstövaiheessa hän pohtii jatkuvasti, mitä elementtejä teoksesta halutaan tuoda yleisön näkyville jo ennakkoon, ja miten sen seurauksena katsojan huomio ohjautuu valmiissa esityksessä.

Hän painottaa, että teoksen sisältöjen tulee puhutella yleisöä monilla tasoilla, ja siksi on tärkeää miettiä, mitä yleisö teoksesta saa mukaansa ja mihin elementteihin he kiinnittyvät. Kyse on lopulta siitä, millainen tila annetaan katsojalle luoda oma tulkintansa: tarjoaako teos viitteitä, jotka jättävät tulkinnan vapaaksi, vai johdatellaanko katsojaa tiettyyn teemaan ja kokemukseen?

“Tätä kun voisi tehdä työkseen koko ajan – ajatella ja työstää teosprosessia kokonaisuutena. Voisinpa olla isona dramaturgi!” Isola naurahtaa.

—

Katso koko juhlavuoden ohjelma sekä aikaisemmin julkaistut artikkelit Tanssin aluekeskusverkoston nettisivuilta.