Blogi

Hevosia ja jaettuja hetkiä Äkkilähtö-residenssissä

31.7.2026

Tanssitaiteilija Aino Karstinen vietti kaksi viikkoa Kulttuuritehdas Manillassa Läntinen tanssin aluekeskuksen mahdollistamassa Äkkilähtö-residenssissä. Tässä blogipostauksessa hän kertoo työskentelystään, kohtaamisista – ja hevosista.

Residenssin aikana hevoset alkoivat tulla vastaan vähän kaikkialla. Tai ehkä aloin kiinnittää niihin huomiota. Huomasin, että eletään Tulihevosen vuotta. Se nauratti. Hevoset eivät ole aikaisemmin olleet minulle erityisen tärkeitä. Nyt ne vain tuntuivat toistuvan. Kävin yhtenä päivänä tapaamassa hevosia ja ne kulkivat mukana ajatuksissa residenssin ajan. Lauma, maadoittuneisuus, herkkyys, voima, arvaamattomuus. Huomasin palaavani niihin yhä uudelleen myös studiossa.

Saavuin residenssiin aloittamaan uuden ryhmäteoksen työskentelyä. En vielä tekemään kohtauksia tai rakentamaan valmista koreografiaa, vaan viettämään aikaa oman liikekieleni kanssa. Halusin kerätä materiaalia, kokeilla, pyöritellä ajatuksia ja katsoa, mikä jää kantamaan. Minua kiinnostaa rakentaa näyttämölle kehollinen ja runollinen maailma, jossa merkitykset syntyvät liikkeestä, tanssijoiden välisistä suhteista ja yhteisestä läsnäolosta.

Päivät olivat lopulta aika yksinkertaisia. Aamukahvi, kirjoittamista, tanssia, liikemateriaalin keräilyä, kuvaamista ja vanhoihin luonnoksiin palaamista. Avasin vuosien takaisia videoita ja palasin uudelleen asioihin, jotka tuntuivat vieläkin merkityksellisiltä. 

Residenssin aikana järjestin myös avoimet harjoitukset kollegoille. Oli hyvä jakaa keskeneräistä materiaalia ääneen ja nähdä, miten ajatukset liikkuvat muiden kanssa. Samalla oma työskentely kirkastui. 

Studion ulkopuolella kuljin paljon kaupungilla. Palasin vanhoille kulmille, istuin kahviloissa, muistelin ja annoin itselleni aikaa olla tekemättä mitään. Jälkeenpäin tuntuu, että juuri ne hetket olivat yhtä tärkeä osa residenssiä.

Lähdin residenssistä luonnosvihko täynnä merkintöjä, muutama uusi kompositio mukana ja liikeaihioita talteen kerättynä. Eniten jäi kuitenkin tunne siitä, että työ on saanut oman suunnan. Syksyllä jatkan työstämistä sekä rahoituksen hakemista. Teoksen ensi-ilta taas hahmottuu vuoteen 2028 esitettäväksi Kymenlaaksossa. 

Tukijat: Kotkan kaupunki, Taike, LTA

www.ainokarstinen.com