Blogi

Heinäkuun ajan työskentelin LTA:n residenssissä Raumalla kahdella erilaisella naamiohahmolla, aikaisemmalta aluekeskuspalkkajaksoltani tutuilla Hönttä ”Hönttis” Hilpuraisella ja Tornionlaaksolaisella naamiolla. Odotin kuukaudelta sitä, että pääsen tuomaan naamiotanssia näkyviin Satakunnan alueella jalkautumalla naamioperformansseilla paikallisten ihmisten parissa. Ennen residenssin alkua odotin erityisesti Vanhan Rauman ja kaupungin meren läheisistä ympäristöistä inspiroitumista. Myös Rauman kaupungin järjestämä Pitsiviikko, johon työskentelyjaksoni huipentui, oli odotuslistallani.

Kuukauden kulku rakentui omalla painollaan. Ensimmäinen viikko hujahti kaupunkiin asettautuessa ja siihen tutustuessa. Hahmottelin, mitä kaikkea residenssijaksollani olisi kiinnostavaa kokeilla ja missä performanssit voisivat vierailla. Tartuin heti ideoihin ja kuljin Tornionlaaksolaisen naamiohahmon kanssa Vanhan Rauman kaduilla. Raumalaiset päiväkodit innostuivat tarjoamistani Hönttiksen vierailuista heinäkuun hiljaisuuden vallitessa. Vierailin viidessä eri päiväkodissa, minne hurautin pyörällä Hönttiksen pikkumopo pyöräntangolla roikkuen.

Suomen Kuvataiteen päivää 10.7. on perinteisesti juhlittu Raumalla suurin elein. Vierailin Tornionlaaksolaisen naamion performansseilla Rauman taidemuseon Lintu ja Kala! -näyttelyssä, Tammelan pihapiirissä sekä Vanhan Rauman kaduilla. Kuvataiteen päivänä kaupungissa tunsi hyvän pöhinän. Olin kiitollinen saadessani tuoda oman panokseni päivään, yhdisteleehän konseptini tanssitaidetta ja visuaalisia taiteita.

Heinäkuu huipentui Pitsiviikkoon, jossa toteutin esityksiä molemmilla naamioilla. Hönttis keräsi lapset ja perheet tanssimaan kirjastoon sekä taidemuseon sisäpihalle. Tornionlaaksolainen naamio kulki ja kohtasi ihmetteleviä ohikulkijoita mystisessä Mustan Pitsin Yössä. Yllätyin, miten useampi ohikulkija tunnisti naamion ja kuulin toteamuksia, kuten: ”Hei, tämähän on se tanssitaiteilija!” Länsi-Suomen mediassa julkaistu haastattelu työskentelystäni oli selkeästi herättänyt kiinnostusta raumalaisissa. Kohtasin myös innokkaan lapsen, joka ei yhtään säikähtänyt mystistä hahmoa, vaan tanssi peilaten Tornionlaaksolaisen naamion mukana, hahmolle vilkuttaen.

Kohtaamisista oli aistittavissa, että kaupungissa tanssitaide on esimerkiksi kuvataidetta vieraampi laji. Kuitenkin huomasin, että useampaan esitykseen saapui ennalta asiasta kiinnostunut yleisö. Yleensä kohtaan sattumanvaraisia ohikulkijoita, mutta Raumalla lehtiin tehdyt artikkelit työstäni selkeästi lisäsivät kiinnostusta niin minun työtäni kuin yleisesti tanssitaidetta kohtaan.

LTA:n residenssin tuoma jokavuotinen tanssitaiteilijan työskentelyjakso kaupungissa on merkittävää tanssitaiteen saatavuuden edistämiseksi alueella. Tanssitaiteelle on paikka raumalaisten keskuudessa niin päiväkodeissa, arkisesti kaduilla kuin taidetapahtumissa. Taiteilijan näkökulmasta residenssijakso antaa myös vapautta ja mahdollisuuksia kehittää omaa taiteellista praktiikkaa eteenpäin uudessa ympäristössä. Se luo mahdollisuuden kokeilla jotakin uutta, uusia ja erilaisia konseptin toteutustapoja. Lyhyesti, jokakesäinen residenssi Raumalla on mahtava konsepti!

Kuukauden päättyessä matkasin Kylmäpihlajan majakkasaareen tallentamaan merellisen saaristoympäristön Tornionlaaksolaisen naamion kehonkieleen. Asetin kameran ständille kuvaamaan, asetuin majakan eteen ja aloin tanssimaan ympäristöä resonoiden. Tämä hetkellinen performanssi tallentui kameran lisäksi majakan vierailijoille, jotka saapuivat ikkunaan katsomaan kalliolla tanssivaa hahmoa.

Anniina Ukkonen, naamiotanssitaiteilija