Blogi
TakaisinHarjoittelussa LTA:lla: Rianna Rintamäki – ”Harjoittelu antoi paljon – olen oppinut uskaltamaan olla hetkessä, kokeilemaan rohkeammin ja tekemään ratkaisuja. Voin nyt hiljalleen alkaa rakentaa ja tuoda esille omaa kädenjälkeäni ammattilaisena”
Tanssinopettajaopiskelija Rianna Rintamäki teki harjoittelunsa Läntinen tanssin aluekeskuksella joulukuusta 2021 huhtikuuhun 2022. Blogikirjoituksessaan Rintamäki kirjoittaa harjoittelun tuomista mahdollisuuksista.
Tulin harjoitteluun aluekeskukselle, koska minua on pitkään kiinnostanut esimerkiksi aluekeskuksen kautta tehtävä kulttuurihyvinvointityö. Opiskelen tanssinopettajaksi Turun AMK:n Taideakatemiassa viimeistä vuotta ja olen jäämässä Turun alueelle myös valmistumisen jälkeen. Arvelinkin, että aluekeskuksen kautta voisin verkostoitua ja saada hyvän kosketuksen alueen ammattikenttään ja erityisesti sellaisiin soveltaviin tanssitaiteilijan työn muotoihin, jotka minua innostavat.
Aloitin harjoitteluni Tanssivan joulukalenterin luukuissa. Toimin linkkinä yleisön ja luukkujen välillä, kuvasin ja sometin ja olin yleisenä apukätenä esiintyjille. Nautin esitysten moninaisuudesta ja esiintyjien ja yleisön välisistä kohtaamisista. Monet taiteeseen kesken päivärutiinejaan törmänneet ihmiset olivat ihmeissään tai innoissaan – joku muisti nähneensä joulukalenterin esityksiä aiempinakin vuosina. Arkielämän sisälle syntyi näissä hetkissä tanssin myötä jotain kohotettua. Haaveilen maailmasta, jossa tanssi voisi koska vain odotella kulman takana samalla tavoin, osana muuta koettua ympäristöämme.
Tammikuussa hyppäsin Hyvinvointitiimin kelkkaan. Kokeneempien Tanssikummien mukana kävin Mielenterveysyhdistys ITU:ssa ja lastensuojelussa työskentelemässä. Vaikka yhteisöjen päivissä on tietty rytmi ja rutiini, ovat päivät Tanssikummin näkökulmasta aina erilaisia. Työssä on oltava koko ajan aktiivisesti ja kuuntelevasti läsnä ja havainnoitava tilannetta. Olen kokenut merkityksellisiksi ne hetket, joissa löytää yhteyden toiseen ihmiseen. Sitä kautta voi syntyä liikettä tai taidetta, tai yksinkertaisesti jokin yhteisymmärrys. Olen havainnut sen, kuinka yhteisöön ja sen jäseniin tutustuminen vaatii aikaa. Työskentely on hidasta hivuttamista, ehdotuksia, kokeiluja ja jatkuvaa dialogia. Tärkeiksi ja arvokkaiksi voivat nousta hyvinkin pienet asiat ja liikahdukset.
Osana Hyvinvointitiimin toimintaa olin myös mukana ohjaamassa Taidekeskus koulussasi -kerhoja Wäinö Aaltosen ja Vasaramäen kouluissa. Kerhoissa tehdään luovan tanssin harjoitteita ja leikitään lasten mielenkiinnon kohteita kuunnellen. Lasten luovuus, energia ja kokeilunhalu on loputonta ja inspiroivaa. Kivi-paperi-sakset-peli saattaa hetkessä kasvaa yhteisen leikin kautta koko keholla tehtäviksi liikkeiksi, tai koko ryhmä innostuu luomaan koreografian keskenään ja esittää sen sitten meille ohjaajille. Olen pohtinut paljon sitä, miten lasten mielikuvitukselle ja idearikkaudelle voisi antaa mahdollisimman paljon tilaa toteutua myös taiteen perusopetuksessa ja yleisesti tanssitunneilla. Koen kiinnostavaksi tämän tasapainoilun lapsista kumpuavan tekemisen ja opettajan ehdotusten tai ohjaamisen välillä. Kenellä on milloinkin valta määrittää, mitä tilanne tai oppilas kaipaa?
Harjoitteluni huipentui perjantaina 29.4. järjestettyyn LTA:n kevätpäivään, jota tuotin yhdessä toisen harjoittelijan ja kurssitoverini Taru Hytösen kanssa. Tehtäviimme kuului monenlaisia käytännön asioita päivän aikataulun suunnittelemisesta ruoan tilaamiseen ja esiintyneiden taiteilijoiden kanssa viestimisestä ohjelmassa avustamiseen. Järjestävässä roolissa ollessa tuli havainnoineeksi tilanteita hyvin eri näkökulmasta kuin osallistujana, koska itsellä oli tuntuma tapahtuman etenemiseen ja rytmitykseen. Yhteistyö toimi, ja päivä oli sujuva ja antoisa – mieleeni jäi erityisesti arvokeskustelu ja kollegojen kohtaaminen paikan päällä ja yhteisönä pitkästä aikaa.
Aluekeskuksen toimistolla pyöriessä organisaation arki tuli pikkuhiljaa tutuksi. Aloin tunnistaa useimmat keskusteluissa vilahtelevat projektien ja hankkeiden nimet, ja viime vuoden toimintaa tilastoidessa hahmotin paremmin toiminnan laajuutta ja palapeliin kuuluvia palasia. Kärpäsenä katossa sain osallistua muutamaan aluekeskusverkostonkin kokoukseen. Pian valmistuvana ja kentälle siirtyvänä tanssitaiteilijana arvostan sitä, miten aluekeskukset luovat kentälle rakenteita ja mahdollisuuksia – tarttumapintaa ja konkretiaa, jotta esimerkiksi kaltaiseni uusi tekijä voisi helpommin löytää verkostoja ja paikkoja työn tekemiselle. Harjoittelu ainakin avasi jo minulle laajemman ikkunan siihen, miltä näyttää tanssin kenttä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa tällä hetkellä.
Harjoittelu antoi paljon – olen oppinut uskaltamaan olla hetkessä, kokeilemaan rohkeammin ja tekemään ratkaisuja. Voin nyt hiljalleen alkaa rakentaa ja tuoda esille omaa kädenjälkeäni ammattilaisena. Aika ei varmasti ole helpoin työelämään siirtymistä ajatellen, kun tilat ovat kortilla ja uudet koronarajoituskierrokset ovat edelleen mahdollisia työnteon ja ennakoinnin hankaloittajia. Nytkin toiminta vuoden alussa käynnistyi osittain hitaammin rajoitusten vuoksi, minkä vuoksi epävarmuutta oli siedettävä jonkin aikaa. Kenttä on liikkeessä, emmekä vielä tiedä tarkasti, millaiseksi se yhteiskunnallisten muutosten myötä muovautuu ja missä on paikka meille nyt valmistuville. Kaipuu liikkeeseen on silti meissä yhtä vahvana kuin ennenkin, eikä päättäväisyys tehdä ja tanssia ole saman tien ehtyvää sorttia. Erilaiset kehollisen läsnäolemisen tavat ja niiden kuuntelemiselle herkistyminen tuottavat maailmaamme lisää empatiaa ja pehmeyttä, ja niille on juuri nyt erityinen tarve.
Kirjoittaja: Rianna Rintamäki
Kuva: Janette Mirjamo
