Uutiset

Aluekeskuspalkalla: Tuija Lappalainen

Tanssitaiteilija Tuija Lappalainen työskenteli Läntinen tanssin aluekeskuksen aluekeskuspalkalla kesällä 2021 kolmessa jaksossa.

Kerro hieman itsestäsi ja millaisen työn parissa työskentelit LTA:n aluekeskuspalkalla?

Olen Tuija Lappalainen, tanssija ja tanssitaiteilija. Esiintyjän työn lisäksi teen omia teoksia koreografina sekä omaan teatterialan koulutustaustan, joten työskentelen myös näyttelijänä, näyttelijä-tanssijana sekä koreografina teatterikentällä. Työskentelin kesän aikana Läntinen tanssin aluekeskuksen aluekeskuspalkalla yhteensä kuukauden jakson kesä-elokuussa kolmessa eri viikon-kahden viikon jaksossa. Tämän kesän aluekeskuspalkka työskentely kiteytyi TIME WILL TELL nimiseen teokseen, mikä esitettiin osana New Performance Turku festivaalia syyskuun alussa.

Henkilö tanssii

TIME WILL TELL oli tietyllä tapaa jatkumoa tanssitaiteelliselle tutkimusprojektille, jonka aloitin vuonna 2019 Saksassa vuoden kestäneessä Post-graduation residency studios and performance research studies -ohjelmassa. Projekti on keskittynyt tutkimaan esiintyjän näkökulmasta vapauden kokemusta, liikkeen mahdollistumista sekä siihen liittyen kysymään erilaisista olemisen tavoista ja havainnosta esityksen ja teoksen kontekstissa. Projektin alle on kuulunut tämä teos mukaan lukien kolme eri teosta: The Dog Entered the Tram in the Middle of the Night (2020), Imagine a Pool (2020) ja Time Will Tell (2021). Taustalla on ollut näin ollen jo matkaa kuljettuna.

Mitä aluekeskuspalkalla työskentely piti sisällään?

Kesäkuussa työskentelin käytännössä enemmän projektiin liittyvän pohjatyön, suunnittelun ja tuotannollisten asioiden parissa. Ensin alukeskuspalkalla tehtävä projektin oli tarkoitus muodostua työpajasta ja siihen liittyvästä työskentelyn avauksesta. Suunnitelman muuttuessa pyysin tanssitaiteilija Lindon Shimizua mukaan teosprojektiin ja lähdimme selkeästi teosmuotoista toteutusta kohden. Heinäkuussa työskentelimme Joensuussa projektiin jo liittyneiden harjoitteiden kanssa ja maailmoimme yhdessä. Kehollisen harjoittamisen ja reflektoinnin kautta kartoitimme ja käsitimme teoksen maastoa ja sitä, millaiset asiat lähtevät soimaan. Kuvailisin työprosessia, niin kuin itse teostakin prosessiorientoituneeksi.

Työskentely piti sisällään työskentelyä muuallakin kuin studiotiloissa, esimerkiksi Squash-kentällä. Olin alustanut projektia jo viime syksynä, joten oli pysähdyttävä sen äärelle, mitä tämä on tässä hetkessä. Tärkeiksi nousivat kysymykset siitä, mikä meitä ruokkii, mikä kipinöi, mikä liikuttaa ja mitä tarvitsee, tapoina suunnistaa koreografisessa prosessissa. Nämä kysymykset olivatkin yhtälailla suhteessa festivaalin tämän vuoden New Performance Turku -festivaalin SURVIVAL teemaan.

Henkilö tanssii

Millainen työskentelyprosessi on ollut?

Elokuussa tein töitä ennen kaikkea teoksen rakenteen ja asetelman kanssa, mikä on jatkuvaa kysymistä ja prosessointia, ja sitten on tietenkin harjoituksia. Työskentely tapahtui osaksi studiossa ja osaksi muualla. Lisäksi oli monenlaista järjestämistä teoksen toteutukseen liittyen, äänitin vesiputkia ja ilmastokanavia, mittasin ikkunavälejä, tein ääni- ja tilasuunnittelua ja kokeiluja esityksen osana olleiden materiaalien kanssa. Usein omien teosten kanssa olen työskennellyt jo omaksi muodostuneen dramaturgisen/koreografisen käsikirjoittamisen työtavan kanssa, jossa työ ei tietyssä vaiheessa ole niinkään studiossa tapahtuvaa ennen kuin aloitan esiintyjien kanssa.

Vaikka praktiikat, joiden kanssa työskentelen ovatkin oman kehollisen työskentelyn kautta syntyneitä ja tuttuja usein pidemmältä aikajanalta. Siinä suhteessa tässä teoksessa koreografinen prosessi oli nyt hiukan erilainen, sillä tein myös enemmän itsekseni kokonaiskoreografisen puolen käsittämistä esitystilassa, eli LTA:n harjoitustilassa, vuoropuhelussa dramaturgisen reflektion kanssa. En ole yleensä esiintynyt itse omissa teoksissani, niin tietysti se tulee sitäkin kautta ja suhteessa siihen, että tila ja tilat ovat tärkeässä osassa teosta. Paljon tämän teoksen sekä sen teosprosessin voisin sanoa tiivistyvän liikutetuksi tulemisiin ja siihen, kuinka time will tell.

Henkilö tanssii huoneessa

TIME WILL TELL on teos havainnosta ja olemisen tavoista. Se luo hahmotelman erilaisten ruumiillisten olemassaolojen läpi kulkemisista ja liikutetuksi tulemisista sisäisten ja ulkoisten rakenteiden siirtymissä. Tässä huokoisessa asetelmassa vuotavien intentioiden, vaikuttumisten ja halujen ruumiillistumat muodostavat kudelman ja kysymyksiä suhteesta ympäröivään, nyt- hetkisyydestä, toisin olemisesta ja liikkeen mahdollistumisesta.

There is an effort. There is not. Availability yes. Not-knowing, perhaps. Tuning the questions. Non-reason making. Inside-outside lines fading. Blue light. Feeling real. Window open. Here. Becoming.

Koreografia & konsepti: Tuija Lappalainen
Esiintyminen & yhteistyö: Tuija Lappalainen ja Lindon Shimizu
Prosessikuvat: Tuija Lappalainen, Lindon Shimizu
Esityskuvat: Jussi Virkkumaa, New Performance Festivaali